"Huumaavien sienten vaikutukset ja riskit ovat moninkertaisia verrattuna esimerkiksi alkoholiin." -
Savon Sanomat: Vaarallinen huumesienibuumi leviää nuorten keskuudessa
Nykyään, kun tieto on vapaasti saatavilla ihmisille internetin myötä, huomaa miltei päivittäin mediassa asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Ylläolevan propagandan kaltaisia paikkansapitämättömiä letkautuksia on pitkin syksyä näkynyt paljon lehdissä, joten lienee aiheellista tarkastella näitä "huumaavia sieniä" niistä saatavilla olevien tieteellisten tutkimusten valossa.
Suippumadonlakki aka suippomadonlakki, silokki, silokka ja suippo-/suippusilokka.
Huom! Psilosybiinia sisältävät sienet, kuten esimerkiksi Suippumadonlakki, ovat Suomessa laittomia kerätä, hallussapitää, käyttää jne.
Jotta et vahingossakaan rikkoisi lakia,
opettele tunnistamaan sieni huolellisesti ja ota selvää sen kasvupaikoista.
1. Hyvin matala myrkyllisyys ja lievät haitat
Saadakseen potentiaalisesti tappavan annoksen, 60-kiloisen henkilön pitäisi syödä n. 17 kiloa psilosybiini-sieniä. Tämä on käytännössä täysin mahdotonta, joten historia ei tunne ainoatakaan tapausta jossa näin olisi päässyt käymään. Vertailuna vaikka täysin laillista
valkokärpässientä riittää 80 grammaa tappamaan aikuisen.
Useissa tutkimuksissa [1],[4],[5], joissa on verrattu yleisimpien laillisten ja laittomien päihteiden haittoja, psilosybiini on todettu vaarattomimmaksi. Esimerkiksi alkoholi aiheuttaa henkilö- ja väestötasolla monta kertaa enemmän harmia kuin "taikasienet". Näyttäisi siltä, että suurin vaara "taikasienissä" piilee siinä, että ne saatetaan sekoittaa muihin, huomattavasti myrkyllisempiin sieniin.
Muutoinkin psilosybiini vaikuttaa tieteen valossa melko turvalliselta.[1] Sen yleisimmät haitat ovat ohimeneviä paniikin ja pelon tunteita. John Hopkins Universityssä
tehdyissä kokeissa suuri annos psilosybiinia sai aikaan kolmanneksessa koehenkilöistä
vahvaa tai äärimmäistä pelon tunnetta "matkan" aikana, vaikka koe
tapahtui erittäin mukavissa ja valvotuissa olosuhteissa. Pelko ei
kuitenkaan kestänyt muutamaa tuntia pidempään, toisin kuin henkilöiden
kokemat positiiviset vaikutukset, jotka olivat mitattavissa vielä 14 kuukautta kokeen jälkeen.
2. Ei aiheuta riippuvuutta
Psilosybiini ei aiheuta ollenkaan fyysistä riippuvuutta ihmisessä[2], toisin kuin esimerkiksi kahvi, kaakao tai vehnä.
3. Auttaa eroon riippuvuuksista
Monet ovat kokeneet psilosybiinin auttaneen heitä irti erilaisista riippuvuuksista. John Hopkins Universityssä on käynnissä tutkimus, jossa koehenkilöitä autetaan irti tupakasta psilosybiinin avulla. Tähän mennessä tutkimuksessa saadut havainnot ovat erittäin lupaavia![3]
4. Lievittää masennusta/ahdistuneisuutta
Psilosybiinia on tutkittu terapeuttisena hoitomuotona loppuvaiheen syövästä kärsivillä potilailla, joilla on ollut masennusta ja ahdistuneisuuden tunteita. Saadut havainnot valmiista ja keskeneräisistä tutkimuksista osoittavat, että potilaat ovat hyötyneet parantuneesta henkisestä hyvinvoinnista sekä ahdistuksen, masennuksen ja fyysisen kivun lievittymisestä.
Tänä vuonna julkaistuissa tutkimuksissa on osoitettu, että psilosybiini vaimentaa juurikin niitä täysin samoja aivojen osia, jotka masentuneilla käyvät ylikierroksilla.
Toisin kuin masennuslääkkeitä, psilosybiinia ei tarvitse annostella jatkuvasti. Lääketeollisuus ymmärrettävästi hiljenee kuoliaaksi psilosybiinista, koska se ei ole patentoitavissa eikä sitä voi myydä pitkäaikaisesti samoille potilaille.
5. Aikaansaa pysyviä positiivisia muutoksia persoonallisuudessa, asenteissa ja käyttäytymisessä
John Hopkins Universityn tutkimukset osoittavat, että psilosybiini tuottaa suurimmalla osalla koehenkilöistä myönteisiä muutoksia persoonallisuudessa, asenteissa ja käyttäytymisessä. Positiivisia muutoksia mitattiin "Avoimuudessa", yhdessä viidestä persoonallisuuspiirteestä. Avoimuuteen liitetään esimerkiksi mielikuvituksellisuus ja avoimuus
arvoille, ajatuksille (älyllinen uteliaisuus), kokeiluille ja tunteille. Muissa piirteissä (neuroottisuus, ulospäinsuuntautuneisuus, sovinnollisuus & tunnollisuus) ei mitattu muutoksia suuntaan tai toiseen.
Yksilöt, jotka ovat ottaneet psilosybiinia tutkimuksissa kertoivat uusista tai vahvistuneista tunteista liittyen yhteiskunnalliseen/yhteisölliseen vastuuseen, empatiaan muita kohtaan ja perusteelliseen ymmärtämiseen kaikkien elävien olentojen välillä olevasta yhteydestä.
6. Ruokkii aivoja
Tohtori Franz X. Vollenweider Heffter Research Institutesta on työllään osoittanut, että psilosybiini vapauttaa glutamaattia aivoissa. Glutamaatti aktivoi BDNF:n, eli aivoperäisen kasvutekijän, joka on avainasemassa hermoston kasvussa, kehityksessä ja selviytymisessä.
7. Syvä henkilökohtainen merkitys
14 kuukautta
kokeen jälkeen tehdyssä seurantakyselyssä 94%
koehenkilöistä sijoitti kokemuksensa elämänsä merkityksellisimmäksi tai
viiden merkityksellisimmän henkisen kokemuksen joukkoon. Lisäksi 83%
kertoi sen parantaneen heidän hyvinvointiaan ja tyytyväisyyttä elämään
kohtuullisesti tai erittäin paljon. 89% koki sen johtaneen
kohtuullisiin, vahvoihin tai äärimmäisiin parannuksiin heidän omassa
käytöksessään. Sessioita järjestettiin yhteensä 90 kappaletta, eikä
niistä yhdenkään koettu laskeneen hyvinvointia tai tyytyväisyyttä
elämään.
Psilosyybini vaikuttaa erittäin lupaavalta myös esim.
sarjoittaisen päänsäryn ja
pakko-oireisen häiriön hoidossa. Nämä ovat vaikeita ja tuskallisia vaivoja, joihin lääketieteellä ei tällä hetkellä ole tarjota mitään kunnollista hoitomuotoa.
Tutkijat ovat varoitelleet ihmisiä omin päin testailemasta
psilosybiinisieniä. Tutkimuksissa on havaittu, että oikea
annosmäärä on tärkeä. Haitat vähenevät, mikäli ensin on otettu pienempi annos ja toisella hoitokerralla suurempi, eikä toisin päin. Tutkijat ovat korostaneet sitä, että psilosybiiniä on turvallista käyttää vain
hyvässä ympäristössä luotettavan oppaan läsnäollessa.
Jos sinua kiinnostaa lukea enemmän mm. taikasienten historiasta ja käytöstä shamanismissa,
kirjoitin aiheesta myös viime vuonna.
[1] van Amsterdam J, Opperhuizen A, van den Brink W. (2011). "Harm potential of magic mushroom use: a review". Regulatory Toxicology and Pharmacology 59 (3): 423–9. doi:10.1016/j.yrtph.2011.01.006
[2]
Passie T, Seifert J, Schneider U, Emrich HM. (2002). "The pharmacology of psilocybin". Addiction Biology 7 (4): 357–64. doi:10.1080/1355621021000005937
[3] Psilocybin in Smoking Cessation: A Pilot Study.
Horizons 2010: Psilocybin in Smoking Cessation: A Pilot Study – Matthew W. Johnson, Ph.D. and Mary P. Cosimano, MSW
.
[4]
Nutt DJ,
King LA, Saulsbury W, Blakemore C. (2007). "Development of a rational
scale to assess the harm of drugs of potential misuse". Lancet 369 (9566): 1047–53. doi:10.1016/S0140-6736(07)60464-4
[5] Nutt DJ, King LA, Phillips LD. (2010). "Drug harms in the UK: a multicriteria decision analysis". Lancet 376 (9752): 1558–65. doi:10.1016/S0140-6736(10)61462-6